Miksi sahata itse tukkeja?

Jos tarvitset lautaa, sitä saa kaupasta, ilman suurta hikeä. Jos sinulla on itsellä metsää ja paljon sahattavaa, löytyy erilaisia kenttäsahayrittäjiä lähes joka pitäjästä. Näiden hintataso on suhteellisen edullinen, joten sen vuoksi ei oikein mikään sahalaitos ole kannattavaa hankkia itselle. Taloudellisesti katsottuna tällainen kotitarvesahaus ei siis liene kovin kannattavaa oikeastaan juuri missään tapauksessa.

Otetaan olettama, että on kymmenkunta tukkia. Sellaisen määrän takia kukaan sahuri ei tule pihaasi, eikä se olisi mitenkään kannattavaa kenenkään kannalta. Voi tietysti tehdä ne polttopuuksi, katkoa ja halkoa. On kuitenkin niin, että kaikenlaista sahatavaraa tarviitaan kohtalaisen usein. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Eikö olis mukava tehdä namä kymmenen tukkia sahatavaraksi, jota voi myöhemmin käyttää eri näköisiin tarpeisiin. Lisäksi säästyt halkojen halkaisulta. Tukista tulevat pintapuut kuivuvat polttovalmiiksi sellaisenaan. Riittää kun jossain vaiheessa katkot ne sopivan mittaiseksi.

Omalla kohdallani omatoimisen sahauksen syyt löytyvä hirrenveistoharrastuksesta. Valmiin pelkatun hirren metrihinta vaihtelee 10-50 euron välillä. Toisaalta tukin kuutiohinta on reilusti alle satasen. Lasketaanpa vähän. 30 sentin keskivahvuisen 4 metriä pitkän puun tilavuus on noin 0,28 kuutiota. Satasen kuutiohinnalla tukin hinta on noin 28 euroa. Tuon vahvuisesta puusta saa helposti kuusituumaista hirttä, ehkä vahvempaakin. Sellaisen hirren metrihinta on 22:den 26:den euron välillä per metri. Eli nelimetrinen hirsi on hinnaltaan satasen luokkaa. Toisinsanoen sahatessasi tukin molemmilta syrjiltä pinnat pois, tienaat noin seitsemän kymppiä. Yhtäkkiä sahaaminen alkaakin tuntua kannattavalta. Tuohon sahaukseen menee kaikkine toimineen ehkä 20 minuuttia. Kohtuullinen tuntipalkka, eikö? Ei tämä nyt tietenkään niin auvoista ole. Pitää tietenkin laskea sahalaitoksen hankintahinta, polttoaineet, terät jne. mukaan. Uskaltaisin väittää, että pienimuotoisessa hirrenveistossa tämä kannattaa. Saunojen, laavujen, liitereiden ja muiden pikkurakennuksien tekoon tuon kokoluokan hirsi juuri riittää, eikä suurempia hirsiä enää juuri jaksa käsipelillä edes liikutella.

Minkälainen sahalaitos?

Tarvittavan puutavaran pituus on ehkä oleellisin määrittelevä tekijä sahalaitosta valitessa. Puutavaran pituuden kasvaessa myöskin vaatimukset sahalaitoksen jäykkyyden ja tukevuuden osalta kasvaa. Myös erilaiset mittavirheet alkava kertautua pituuden kasvaessa. Jos sinulla ei ole tukkien siirtämiseen tarvittavaa kalustoa, rajaa jo se tukin mitan kohtuu lyhyeksi. Käsipelillä ei kovin suuria tukkeja mihinkään siirrellä. Erilaiset taljat ja muut ovat todella hitaita ja hankalia. Ainoa tapa tässä tapauksessa on sahata tukit paikallaan, jolloin itse sahalaitoksen tulee olla kevyt. Kevyt ja tukeva eivät välttämättä ole samassa paketissa, joka johtaa siihen, ettei kovin pitkiä tukkeja voi sahata, ellei niitä saa siirrettyä tukevammalle alustalle. Yhteenvetona pituudesta: Jos on olemassa tarve pitkälle sahatavaralle, järjestelmän hinta kasvaa eksponentiaalisesti. Pitkä tukki, johtaa kuljetuskoneen tarpeeseen ja hyvälaatuiseen kalliiseen sahalaitokseen. Hirrenveiston osalta pitkät hirret vatii myös veistovaiheessa koneellista nostovoimaa. Tästä syystä keskityn tässä lähinnä kohtuullisen lyhyen puutavaran tarpeisiin.
Toinen kysymys on, sahataanko tukit metsässä paikallaan, vai siirretäänkö ne sahalaitokselle. Jos tukit sahataan paikallaan, raskaat siirtelyvaiheet jää pois. Toisaalta siirrettäviäkään sahalaitoksia ei saa välttämättä toimimaan kunnolla todella epätasaisessa tai pehmeässä maastossa. Raskaita puita sahatessa alusta ei voi antaa periksi, ettei sahalaitos väänny propellin muotoon. Milli propellia sahalaitoksessa on milli propellia sahatavarassa. Metsässäsahaamisen vaihtoehdoiksi jää oikeastaan vain moottorisahaan kiinnitettävät sahalaitokset, kuten Alaskan sawmill ja Logosol timberjigg tyyliset laitteet. Alaskan sawmill tyylistä laitetta olen kokeillut. Siitä joskus myöhemmin.

Sahauksessa tärkeimmät huomioon otettavat asiat

Puhuttaessa sahalaitoksista, tulee ensimmäisenä mieleen itse sahauslaite. Oli sitten kysymyksessä vannesaha tai jokin moottorisahaan perustuva sahalaitos. Vannesashaan en ole perehtynyt, mutta moottorisahalaitoksen ominaisuuksista tiedän jo jotain. Oman, jo jonkinlaisen kokemuksen perusteella kenttäsahauksessa korostuu kaksi asiaa.

Ensimmäinen on terä. On aivan sama, mitä muuta kalustoa on käytössä, mikäli terä on työhön sopimaton tai tylsä, hommasta ei tule mitään. Terä on huollettava käytännössä jokaisen tukin jälkeen. Mikäli työtä jatketaan, alkaa energia muuttua lähinnä lämmöksi. Tukkeja katkottaessa, pikkuisen tylsällä terällä saa aikaan jotain, mutta halkaisussa terä pitää olla just eikä melkein. Halkaisussa käytettävät terät ovat teroituskulmaltaan aika tavalla erilaisia, kuin katkaisussa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, vaan terässä on paljon muitakin juttuja, mitkä vaikuttavat sahausnopeuteen ja työn jälkeen. Tämä teräasia on varmasti oman artikkelin arvoinen.

Toinen lähes yhtä tärkeä asia, terän ohella on työergonomia. Netissä on lukuisia videoita, joissa sahuri pahimmillaan konttaa sahan perässä. Tälläisellä sahaustavalla ei taatusti sahata sataa tukkia laudoiksi tai lankuiksi. Jo yhden tukin jälkeen alkaa kypsyä kovinkin sahuri. Olen itse tehnyt molempia, sekä kontannut sahan perässä, että sahannut toista sataa tukkia. En tosin samalla järjestelyllä, enkä samalla kertaa. Jos rakennat sahalaitoksen itse, mieti tätä ergonomia-asiaa. Jos käytät jotain moottorisahaan kiinnitettävää ohjuria, rakenna pukit ja jonkin sortin tukkinostin.