Terähuolto

Uudelle terälle riittää hyvin pitkään pelkästään pyöröviilalla muutama veto esimerkiksi joka tankkauksen yhteydessä. Terä pysyy kunnossa ja terävänä jonkin aikaa. Käsivaralta viilattaessa kuitenkin jossain vaiheessa alkaa teräkulmat ja hampaan muoto muuttua. Kun hampaan muoto muuttuu radikaalisti alkuperäisestä, terä ei enää syö yhtä hyvin, vaikka se olisi juuri teroitettu. Lisäksi purupiikkiä pitää alkaa jossain vaiheessa laskemaan, kun terää on teroitettu useasti. Olen myös huomannut kannon päällä viilatessa, että viila syö toisen puolen hampaita enemmän kuin toisen. Tämä todennäköisesti johtuu paremmasta viilausergonomiasta toiseen suuntaan työnnettäessä. Kun hampaat ovat riittävän eri mittaisia, alkaa terä puoltaa, mikä johtaa sahauksen epätarkkuuteen. Joten aika ajoin tehtävä perushuolto on paikallaan.

Koneviila

Helpoiten hampaat saa saman pituisiksi ja saman muotoisiksi sähköisellä teroituskoneella. Tälläinen teroituskone kustantaa halvimmillaan joitain kymppejä. Purupiikkiin tällaisella koneella ei ole tietenkään vaikutusta, vaan sen joutuu joka tapauksessa manuaalisesti viilaamaan. Purupiikkiä lukuunottamatta, koneella saa terän kuntoo noin minuutissa. Pyöröviilalla siihen menee tovi jos toinenkin. Lämpimästi suosittelen konetta viilaukseen. Toki koneteroituksessa terä pitää irrottaa sahasta.

Perushuolto viilalla

Otetaan esimerkit kuvien avulla. Ensimmäisessä kuvassa on aikansa teroitettu hammas, jonka muoto on jotain aivan muuta kuin pitäisi. Puuhun osuva terän osa on lähes pystysuorassa. Tälläinen hammas lähes hylkii puuta vaikka kuinka olisi terävä.

 

Hylkivä hammas

 

Toisessa kuvassa sama hammas jonkin ajan kuluttua.  Viilaus aloitetaan siten, että viilan paine on ensiksi suoraan alaspäin. Tätä jatketaan kunnes ollaan ”pohjalla”. Viilausta jatketaan ja paine siirretään sinisen nuolen osoittamaan suuntaan. Tätä jatketaan kunnes koko hammas osuu viilaan. Lopuksi vielä muutama veto paineen suunnan ollessa lievästi yläviistoon, punaisen nuolen mukaan. Hammas näyttää nyt erilaiselta, paljon ”haukkaavammalta”. Tässä esimerkkitapauksessa olisi voinut käyttää astetta pienempää viilaa myös. Pienempi viila tekisi hampaan c -mallin jyrkemmäksi ja terän aavistuksen agressiivisemaksi. Tämäkin on silti hyvä.

Viiloja on siis eri kokoisia. Jokaiselle terätyypille valmistaja antaa sopivan viilakoon. Tätä tietysti on hyvä noudattaa. Joskus tiedon kaivaminen voi olla vähän haastavaa. Silloin pitää itse päätellä minkäkokoinen viila olisi sopivin. Tämä on osittain myös makuasia. Matalahampaiselle terälle viilakoko 4mm on hyvä lähtökohta. Karkeammille sitten vähän isompi. On myös olemassa erilaisia viilan ohjaimia. Perus viilaukseen ne käyvät hyvin. Niillä pitäisi terän muodon myös pysyä oikeanlaisena. No aina näin ei kuitenkaan käy, tai sitten en vain osaa. Hampaan muotoiluun tällainen ohjain joka tapauksessa soveltuu kohtuu huonosti. Se ohjain osuus on lähinnä tiellä.

Lopuksi purupiikki

 

 

Purupiikin laskemiseen tarvitaan tavallinen lattaviila. Lattaviilalla pudotetaan purupiikkiä, jotta saadaan oikea lastun koko. Kuten aiemmin olen maininnutkin, omasta mielestäni hyvä lastun koko on noin 0,6mm. Sellaisella terällä tulee todella nätti sahauspinta. Tämä on tietysti myös makuasia. Suuremmalla lastukoolla sahaus on sitten vähän nopeampaa(kuormittaa myös sahaa enemmän). Oikein suurella lastukoolla koko sahalaitos alkaa vispaamaan. Tämä johtaa aaltomaiseen sahausjälkeen. Lopputulos on vähän saman kaltainen, kuin katkaisuterällä sahattaessa. Lastun koko voidaan mitata rakotulkilla tai sitten ihan silmällä arvioida. Suosittelen rakotulkin käyttöä. Kuvassa tapa, jolla lastun koko mitataan. Jokin suora esine lasketaan kahden peräkkäisen hampaan päälle. Rakotulkki asetetaan purupiikin ja suoran esineen väliin. Silloin, kun halutun lastukoon kokoinen rakotulkki juuri mahtuu välissä liikkumaan, ollaan oikeassa korossa.