Puuilon Norrköping 56CC moottorisaha

On 12.1.2025

Halvalla Hyvää?

Puuilo kauppaa kuvan mukaista sahaa hintaan 149 e tai jotain sinne päin. Koemielessä sellainen tietenkin piti hankkia. Speksien mukaan sahassa on 56 kuutiota ja 2.3KW tehoa, sekä 20 tuuman laippa. Vertailun vuoksi, saman tehoinen länsisaha on jotain 40 – 45 kuutiota, kun puhutaan ammattisahoista. Hankin sahan lähinnä halkaisusahaukseen, jossa pelkkä moottoriteho ei määrittele kuitenkaan niin paljoa.

Sahan muokkaus

Sahaa ei koskaan käynnistetty vakiotehoisena, vaan se purettiin osiin. Samalla tutkittiin sahan valu- ja työstölaatua. Työn laatu vaikutti paljon paremmalta, kuin uskalsin odottaa. Valupinnoissa ei ollut mitään suurempia kolhuja tai muutakaan, mitä sinne ei kuulu. Myös työstöjälki vaikutti erinomaiselta. Koska halusin sahaan mahdollisimman paljon vääntöä, pakoaukkoa muotoiltiin maltillisesti. Lisäksi pakoputki avarrettiin. Pakoputken sisällä on vakiona teräsvillan kaltainen materiaali tukkimassa virtauksia. Teräsvilla poistettiin isolla poranterällä, jolla myös tehtiin reikä eri kammoiden välille.

Normaalikäytössä pakoaukon muokkaus todennäköisesti ei olisi pakollinen toimenpide, mutta pakoputken avartaminen todennäköisesti sitä on. Tuollainen pakoputken rakenne altistaa kohtalaisen nopeaan tukkeutumiseen, lisäksi se rajoittaa todennäköisesti tehoa ja vääntöä aika tavalla.

Ensimmäinen käynnistys

Ensimmäinen tankillinen käytettiin tyhjäkäynnillä, riittävän sisäänajon turvaamiseksi. Ensimmäisissä tankillisissa käytettiin noin 4% polttoaineseosta. Myöhemmin poltoaineena on käytetty kaupasta saatavaa pienkone bensiiniä.

Sahauksessa tuntuma oli todella hyvä, vääntö oli uskomattoman hyvä. Mikään kierroskone tämä saha ei ollut muokkauksen jälkeenkään, mikä sinänsä on ihan hyvä asia. Halkaisusahauksessa kun käytetään konetta pitkän aikaa korkeilla kierroksilla, on hyvä ettei saha ihan hirveitä kierroksia ota edes vahingossa. Ensimmäiset työtehtävät oli isojen puiden sahaaminen polttopuiksi. Tässä hommassa laite tuntui erinomaisen hyvältä.

Osana sahalaitosta

Nyt sahalla on sahattu ehkä jotain 20 tankillista ja kokemuksia on karttunut enemmän. Sahaa on nyt käytetty Alaskan small log mill sahaohjaimen kanssa halkaisusahauksessa muutamien päivien ajan. Saha itsessään toimii edelleen todella hyvin, tehoa ja vääntöä riittää yllättävänkin hyvin. Ensimmäinen varsinainen vika on ketjujarrun antautuminen. Jarru lakkasi vain kertakaikkiaan toimimasta, jotain ilmeisesti jumittui purun tai lämpenemisen seurauksesta. Sahalaitoksen osana ketjujarru on lähinnä tiellä, joten irti ja roskiin oli toimenpiteet. Sahan normaalissa käytössä ketjujarru on elintärkeä turvavaruste, joten saha olisi nyt lähinnä verkon paino. Varaosien saatavuus lienee kohtuullisen heikko, ellei sitten lähde suoraan kiinasta tilaamaan. Tässä tapauksessa kuitenkin työt jatkuvat.

Toinen hieman kiusallisempi ongelma on vakio laippa, joka tuntuu sulavan käsiin. Alla olevissa kuvissa näkyy kuinka laippa alkaa rispautumaan. Alimmassa kuvassa olevat kraaterit on tullut sahaohjaimen kiristyspulteista. Pultteja on kiristetty todella maltillisesti. Silti kraaterit ovat todella syvät. Myös ketju syö itsensä laipan sisään vauhdilla, jota en ole aiemmin koskaan nähnyt. Toisin sanoen laippa on lähinnä kokeiluversio. Jos haluaa sahaa enemmän käyttää, on ostettava laadukkaampi laippa. Kiusalliseksi tilanteen muodostaa se, ettei vastaavanlaista laippaa tunnu saavan mistään. Joten Puuilon myymät erittäin edulliset teräketjut ei enää sovikaan uuteen laippaan. Teräketju on 0.325 1,5 mm 76 VL ja ketjuja saa hintaan 10 e/2 kpl. Niistä sai viilattua kivasti halkaisuketjun, joten teräkustannukset olisivat pysyneet todella edullisina. Nyt kuitenkin on etsittävä toinen laippa ja toinen ketjumalli. Laadukas laippa ja teräketjupari on sitten jo kustannuksiltaan noin sadan euron luokkaa, joten se siitä edullisuudesta sitten.

No 1,5 mm ketju on jo muutenkin aika karu, joten seuraava malli kaiketi olisi sitten 18 tuuman 1,3 mm ketju ja laippa. Sääli, että kohtuullisen hyvältä vaikuttanut saha on pilattu onnettomalla laipalla. Sahan testi jatkuu vielä ainakin niin kauan, kun saan tuota laippaa elvytettyä. Samalla nähdään alkaako sahasta varisemaan ketjujarrun lisäksi muutakin oleellista pois.

Plussat ja miinukset sahasta tähän mennessä

+ On voimaa ja vääntöä, ainakin pikkuisen muokattuna.

+ Hyvä lähtemään käyntiin.

+ Käy hyvin tyhjäkäyntiä.

+ Todella maltilliset teräkustannukset.

– Aika painava saha, ei tätä kukaan metsätöihin vie.

– ”kevyt” käynnistys vie aikaa oppia käyttämään.

– Kelvoton laippa, varaudu ostamaan parempi tilalle.

– Ketjujarru hajosi noin 20 tankillisen kohdalla. Käyttöikä normaali käytössä olkisi sahalla siis ollut 20 tankkia, mikä ei ole hyväksyttävää.

Suosittelen

Voin suositella sahaa harvoin tapahtuvan isojen puiden sahaamiseen polttopuiksi. Varaudu saamaan itsellesi moottorisahaharrastus samalla, kun ostat sahan.

Pohdintaa sahalaitoksista osa 2

By sawman

On 20.10.2024

In Sahalaitos

Ergonomia

Tärkein asia sahalaitoksessa on sen ergonomia. Kuten jo sanottu aiemmin, huonolla työasennolla ei jaksa pitkään tehdä työtä. Ergonomian kaksi tärkeintä asiaa on työskentelykorkeus ja voimien oikea suuntaus. Vaikka käytettävien voimien ei tulisi olla suuria hyvän terän ollessa kyseessä jo huonossa asennossa olemisessa rasittuu paikat. On olemassa kaupallisia sahalaitoksia, joissa saha kulkee lähes maan tasalla ja kaasukahva on tuotu erillisellä vaijerilla ylös. Näissä sahalaitoksissa ergonomia on kunnossa, mutta en itse ole aivan vakuuttunut kaasun käytöstä pitkän vaijerin takaa. Ainakin pienehkön sahan ollessa kyseessä kaasun asentoa on muutettava kokoaikaisesti. Sahan ei tule ottaa ylikierroksia. Jatkuvasti kaasu pohjassa ajaminen syö sahan loppuun ennenaikaisesti. Kierroksia on siis oltava sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Tämä johtaa jatkuvaan kierosluvun tarkkailuun ja säätämiseen. Oma kuvitelmani on, ettei pienellä sahalla tämä onnistu kovin hyvin vaijerivälitteisesti. Isommista sahoista en tiedä, onko ne helpompi pitää parhaalla kierrosalueella. Pitää myös huomioida, etten ole tämänkaltaista sahalaitosta koskaan käyttänyt, joten arvioni saattaa olla myös väärä. Toisaalta näissä sahalaitoksissa on myös muita ”ongelmia”, joista myöhemmin.

Oli sahalaitos mikä tahansa, ergonomian perus periaatteet pätevät niihin. Ensinnäkin, hyvä työskentelykorkeus on noin rinnan korkeudella. Vyötärön korkeus on liian alhaalla ja kaulan korkeus liian ylhäällä. Ylhäältä katsoen sahaajan tulisi olla suoraan sahan takana. Mikäli näin ei ole, muuttuu työskentely hankalaksi voimien suuntaamisen suhteen. Markkinoilla olevissa sahalaitoksissa näitä asioita on mietitty jo valmiiksi. Jos sahalaitos rakennetaan itse, on nämä asiat otetteva huomioon. Markkinoilla on tietysti myös ”sahalaitoksia”, kuten Alaskan sawmill ja Logosol big mill, jotka kiinnitetään suoraan sahaan. Nämä ovat enemmänkin sahausohjaimia, kuin sahalaitoksia. Näissä on ergonomia rakennetta jollain pukeilla tai vastaavilla.

No nämä kaksi asiaa ovat kaikkein tärkeimmät ergonomian suhteen. Toki kokonaisergonomiaan vaikuttaa moni muukin asia, kuten laudan tai lankun vahvuuden säätämisen toteutus, tukin käännön ja kiinnityksen toteutus ynnä muut asiat. Yleisimmin kysytty kysymys on ” Eikö moottorisahalla puun halkaisu ole hidasta?” No onhan se. Yhteen sahaukseen menee minuutista kolmeen, riippuen sahauspituudesta ja vahvuudesta, kun kysymyksessä on normalikokoinen pohjoismainen tukki. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Jos esimerkiksi otetaan pelkkahirren sahaus, jossa siis tukin molemmilta reunoilta otetaan yksi pinta pois. Tälläisen sahauksen suorittamiseen menee kokonaisuudessaa ehkä jotain 20 minuuttia. Itse sahauksen osuus ajasta voisi olla keskimäärin jotain kolme minuuttia. Kaikki muu aika käytetään johonkin muuhun, kuin sahaukseen. Joten paras tapa nopeuttaa sahaustapahtumaa ei vältämättä ole suurimman mahdollisen sahan hankkiminen, vaan hyvin suunniteltu sahalaitos. Sahalaitoksen asetusten helppous on yksi tärkeimmistä tekijöistä.

Nopeus ja mittatarkkuus

Sahauksen tai sahalaitoksen nopeus kulkee, jos nyt ei täysin, niin ainakin suurimmaksi osaksi mittatarkkuuden kanssa käsi kädessä. Mitä helpompi asetukset on tehdä, sitä tarkempi pääsääntöisesti on myös lopputulos. Asioiden toistettavuus on itseisarvo. Kun säädän tätä kampea kolme milliä, siirtyy sahauslinja sentin tai jotain tällaista. Mikäli joudut mitan kanssa tekemään säätöjä, jokikn on sahalaitoksen suunnittelussa mennyt pieleen

Ensimmäinen sahalaitokseni oli tehdasvalmisteinen tuote. Sen hetkisen tiedon perusteella hankittu sahalaitos vaikutti hyvältä. Laitos oli tukevalla rungolla varustettu, sahakelkka kulki laakereiden varassa ja sahauslinjan säätö oli toteutettu poikkeuksellisen näppärällä tavalla. Ainoa ongelma nopeuden suhteen oli, että jokainen sahaus oli mitattava erikseen molemmista päistä niin että saha piti asettaa kelkkaan ja mitalla mitata tuleva sahalinja. Jos jouduit tekemään säätöjä, piti myös toinen pää vielä varmistaa linjan suhteen. Kuvasta huomaa, kun nostat vasemman puoleista tukin kannatinta, oikean puolen tukin pää ei pysy paikallaan, vaan laskee. Ilman mitään mittaasteikkoa tämä hidastaa sahausta todella paljon. Jos taas et tarkista moneen kertaa sahauslinjaa, sahatavarasta tulee vähän sinnepäin. Tämä sahalaitos on toki edelleen käytössäni. Laitosta on modattu ainakin kaksi kertaa historiansa aikana. Nyt laitoksella saa mittatarkkaa ja laadukasta sahatavaraa suhteellisen nopeasti, jos tietää mitä tekee. Ensimmäinen muutos oli sahakelkkaan. Alkuperäinen sahakelkka kulki 60X60 palkin ympärillä laakereiden varassa. Tuon kokoinen palkki on suhteellisen alimitoitettu sahalaitostarpeisiin. Laakereita oli suhteellisen vaikea saada kulkemaa tasan palkin pintaa pitkin, eikä esimerkiksi millin päässä siitä. 60 millisen palkin päällä tapahtuva millin liikkuminen tarkoittaa 60 sentin päässä kuuden millin liikkumaa, mikä ei ole hyväksyttävää. Lisäsin sahalaitokseen laakereiden kiristykseen pultin, jolla sai tarkasti säädettyä laakerit kiinni palkkiin. Toinen ongelma oli koko palkiston kääntyminen. Sopivalla tärähdyksellä palkki saattoi kääntyä hieman, joka johti jälleen sahan laipan pään kääntymiseen suhteellisen paljon. Tämän ongelman ratkaisin lisäämällä toisen palkiston alkuperäisen palkiston alapuolelle, johon toin tukivarren sahakelkalta. Viimeisessä modifikaatiossa muutin tukin nostomekanismin kierretangolla toimivaksi. M20 kierretangon kierteen nousu on tasan 2mm kierroksella, joten jos haluan 50mm lankkua, kierrän molenpia tukinnostimia 28 kierrosta. 25 kierrosta lankulle ja 3 kierrosta terän vahvuudelle. Onhan siinä kiertämistä, mutta homma on kerralla maalissa ilman mitään ylimääräistä mittailua.

Pelkan sahaus

Vaikket sahaisikaan hirsiä, tulee pelkan sahaaminen silti kysymykseen jatkuvasti. Pelkan ensimmäinen sahaus määrittelee paljon, mitä tukista on tulossa näin ollen, et voi valita mitä tahansa sahauslinjaa. Pelkan tulee olla sahattuna tukin keskeltä ja molemmista päistä. Tämä on myös ainoa kohta, jossa mitan käyttö on sallittua. Tämän jälkeen mittaa ei tulisi tarvita enää. Kun sahataan vaikkapa kuusu tuumaista pelkkaa, tulee sahaus suorittaa kolmen tuuman päästä keskilinjasta ja vieläpä molemmista päistä. Sahauksen siis pitää toteuttaa puun syylinjaa mahdollisimman hyvin. Tämä on aika simppeli juttu, mutta toisen sahauksen säätö ei enää sitä olekaan. Tukki on nyt käännettävä 180 astetta ja valittava uusi sahauslinja, joka siis toteuttaa kuuden tuuman tuotteen. Omassa sahalaitoksessani kaikki perustuu kierrosten määrään, mutta nolla kohta on aina edellinen sahaus. Nyt kun tukki käännettiin ympäri, kadotettiin samalla myös nollakohta. Ratkaisin tämän ongelman tekemällä sopivan kokoiset palikat puusta, jotka asetetaan sahalaitoksen vaakasuorien palkkien päälle. Nyt korkeutta ei siis määrittele enää tukinnostimet, vaan nämä määrämittaiset palikat. Ei ehkä kaikista mukavin mahdollinen toimintatapa, mutta toimii ja toistettavuus on idioottivarma. Tällä tavoin jokainen pelkka on ainakin saman paksuinen, eikä ikinä kiilan mallinen. Tämän jälkeen hirsi on valmis tai sahatavaran ollessa kysymyksessä lähdettäisiin sahaamaan pelkasta lautaa tai lankkua, käyttäen nollakohtana edellistä sahausta. Tehtaalta tullessa hankkimallani sahalaitoksella oli lähes mahdoton saada aikaiseksi samanlaisia pelkkoja tai lautoja. Huomioida pitää, että moni asia oli myös kunnossa tässä sahalaitoksessa ja perus rakenne tukeva.

Edelliset seikat puoltavat Alaskan Sawmill tyylisiä sahusohjaimia. Tällaisilla ohjureilla saa lähes idioottivarmasti oikean vahvuista tavaraa, ovat edullisia ostaa ja toimivat missä tahansa. Ainoana murheena on niin sanottu 90 asteen sahaus, joka on asetettava käsipelillä vatupassia käyttäen. Ergonomia on toinen juttu, mutta hoidettavissa hyvillä telineillä. Hankein joskus tällaisen ja 20 tuumaisen laipan, koska sahaohjain ottaa oman osuutensa laipan molemmista päistä. Teräketjuksi joiuduin valitsemaan vahvemman mallin. Nämä yhdistettynä liian pieneen sahaan ja huonoon ergonomiaan johtivat kokeilun nopeaan päättymiseen. Ehdottomasti ansaitsisi uuden mahdollisuuden tämän tyypin sahalaitos pikkuisen erilaisella setupilla.

Logosol big mill on myös melko kiehtova tapaus. Ainakin sellaisen alumiini palkin kanssa varusteltuna. Järjestelmä on kompakti ja säädöt näyttäisi tukevilta ja helpoilta. Miinuksena tässä turhan lyhyt tukin maksimimitta (alle kolme metriä). Lisäksi hintaa tuolle paketille tulee myös reilusti. Jos ei tarvitse pitkää sahatavaraa ja sahaa suoraan metsässä, on Logosol mielenkiintoinen vaihtoehto. Toki tähän on mahdollista ostaa jatkopaloja, mutta sen jälkeen alumiinipalkki tarvitsee lisätukia välille, joka on omiaan hidastamaan sahausta.

Logosolin pöytämallinen sahalaitos vaikuttaa myös paperilla hyvältä. Kaikki aeimmin mainitut ergonomia asiat vaikuttaisi olevan kunnossa. Tukin asettelu, nosto, säädöt ja kaikki vaikuttaisi olevan huolella mietitty. Muutama asia jää mietityttämään tässä kuitenkin. Kuinka hyvin laitos pysyy säädöissään. Lähinnä sahan laipan suunta sahalaitoksen tukin nostimeen nähden. Nämä kaksi pitää olla aina täysin samansuuntaiset. Kuika paljon sitten erilaiset kolahdukset ynnä muut vaikuttavat tähän, jää arvailujen varaan. Melko varmaa on myös, että sahalaitos vaatii kohtalaisen tukevat alustan. Pitkä alumiinirakenteinen sahalaitos pehmeällä alustalla painava tukki sen päällä, saattaa vääntää sahalaitosta kieroon, joka vaikuttaa sahauksen mittatarkkuuteen väistämättä. Lisäksi tämänkin hinnat ovat melko kovia. Takaisin maksuaika voi tulla melko pitkäksi. Vaikka harrastushan tämä tietysti enimmäkseen on. Logosolin pöytämallin hinnat alkavat jostain kahdesta tuhannesta. Saisiko tällä hinnalla rakennettua itse yhtä hyvän tai paremman?

Terähuoltoa

By sawman

On 14.10.2024

In Sahalaitos

Terähuolto

Uudelle terälle riittää hyvin pitkään pelkästään pyöröviilalla muutama veto esimerkiksi joka tankkauksen yhteydessä. Terä pysyy kunnossa ja terävänä jonkin aikaa. Käsivaralta viilattaessa kuitenkin jossain vaiheessa alkaa teräkulmat ja hampaan muoto muuttua. Kun hampaan muoto muuttuu radikaalisti alkuperäisestä, terä ei enää syö yhtä hyvin, vaikka se olisi juuri teroitettu. Lisäksi purupiikkiä pitää alkaa jossain vaiheessa laskemaan, kun terää on teroitettu useasti. Olen myös huomannut kannon päällä viilatessa, että viila syö toisen puolen hampaita enemmän kuin toisen. Tämä todennäköisesti johtuu paremmasta viilausergonomiasta toiseen suuntaan työnnettäessä. Kun hampaat ovat riittävän eri mittaisia, alkaa terä puoltaa, mikä johtaa sahauksen epätarkkuuteen. Joten aika ajoin tehtävä perushuolto on paikallaan.

Koneviila

Helpoiten hampaat saa saman pituisiksi ja saman muotoisiksi sähköisellä teroituskoneella. Tälläinen teroituskone kustantaa halvimmillaan joitain kymppejä. Purupiikkiin tällaisella koneella ei ole tietenkään vaikutusta, vaan sen joutuu joka tapauksessa manuaalisesti viilaamaan. Purupiikkiä lukuunottamatta, koneella saa terän kuntoo noin minuutissa. Pyöröviilalla siihen menee tovi jos toinenkin. Lämpimästi suosittelen konetta viilaukseen. Toki koneteroituksessa terä pitää irrottaa sahasta.

Perushuolto viilalla

Otetaan esimerkit kuvien avulla. Ensimmäisessä kuvassa on aikansa teroitettu hammas, jonka muoto on jotain aivan muuta kuin pitäisi. Puuhun osuva terän osa on lähes pystysuorassa. Tälläinen hammas lähes hylkii puuta vaikka kuinka olisi terävä.

Hylkivä hammas

Toisessa kuvassa sama hammas jonkin ajan kuluttua. Viilaus aloitetaan siten, että viilan paine on ensiksi suoraan alaspäin. Tätä jatketaan kunnes ollaan ”pohjalla”. Viilausta jatketaan ja paine siirretään sinisen nuolen osoittamaan suuntaan. Tätä jatketaan kunnes koko hammas osuu viilaan. Lopuksi vielä muutama veto paineen suunnan ollessa lievästi yläviistoon, punaisen nuolen mukaan. Hammas näyttää nyt erilaiselta, paljon ”haukkaavammalta”. Tässä esimerkkitapauksessa olisi voinut käyttää astetta pienempää viilaa myös. Pienempi viila tekisi hampaan c -mallin jyrkemmäksi ja terän aavistuksen agressiivisemaksi. Tämäkin on silti hyvä.

Viiloja on siis eri kokoisia. Jokaiselle terätyypille valmistaja antaa sopivan viilakoon. Tätä tietysti on hyvä noudattaa. Joskus tiedon kaivaminen voi olla vähän haastavaa. Silloin pitää itse päätellä minkäkokoinen viila olisi sopivin. Tämä on osittain myös makuasia. Matalahampaiselle terälle viilakoko 4mm on hyvä lähtökohta. Karkeammille sitten vähän isompi. On myös olemassa erilaisia viilan ohjaimia. Perus viilaukseen ne käyvät hyvin. Niillä pitäisi terän muodon myös pysyä oikeanlaisena. No aina näin ei kuitenkaan käy, tai sitten en vain osaa. Hampaan muotoiluun tällainen ohjain joka tapauksessa soveltuu kohtuu huonosti. Se ohjain osuus on lähinnä tiellä.

Lopuksi purupiikki

Purupiikin laskemiseen tarvitaan tavallinen lattaviila. Lattaviilalla pudotetaan purupiikkiä, jotta saadaan oikea lastun koko. Kuten aiemmin olen maininnutkin, omasta mielestäni hyvä lastun koko on noin 0,6mm. Sellaisella terällä tulee todella nätti sahauspinta. Tämä on tietysti myös makuasia. Suuremmalla lastukoolla sahaus on sitten vähän nopeampaa(kuormittaa myös sahaa enemmän). Oikein suurella lastukoolla koko sahalaitos alkaa vispaamaan. Tämä johtaa aaltomaiseen sahausjälkeen. Lopputulos on vähän saman kaltainen, kuin katkaisuterällä sahattaessa. Lastun koko voidaan mitata rakotulkilla tai sitten ihan silmällä arvioida. Suosittelen rakotulkin käyttöä. Kuvassa tapa, jolla lastun koko mitataan. Jokin suora esine lasketaan kahden peräkkäisen hampaan päälle. Rakotulkki asetetaan purupiikin ja suoran esineen väliin. Silloin, kun halutun lastukoon kokoinen rakotulkki juuri mahtuu välissä liikkumaan, ollaan oikeassa korossa.

Sahalaitoksen terän hankintaa

By sawman

On 14.10.2024

In Sahalaitos

Sahalaitoksen terät

Puun pitkittäissahauksessa käytetään aivan erilaista teräkulmaa, kuin katkaisusahauksessa. Halkaisuterän teroituskulma on terästä riippuen jotain 0-15 astetta, kun taas katkaisuterässa kulma on luokkaa 30 astetta. Tämän kulmaeron kyllä havaitsee silmällä hyvin. Katkaisuterällä toki voi puuta halkaista, mutta jälki ei ole erityisen hyvää. Katkaisuketju lähtee ”hakemaan”, jolloin lopputuloksena on vähintäänkin aaltoileva sahausjälki. Pahimmillaan myös mittatarkkuus kärsii. Halkaisuketju maksaa aavistuksen enemmän, kuin markettien katkaisuketjut, mutta yksi terä kestää yllättävänkin kauan. Viime keväänä sahasin noin 150 tukkia hirsiksi, laudoiksi ja lankuiksi yhdella terällä. Yhteensä sahatavaraa tuli yli kilometri. Tästä voidaan päätellä, ettei teräkustannukset ainakaan taloutta kaada. Teriä on toki hyvä olla vähintään kaksi kappaletta heti aluksi käytössä, jotta niitä voi tarpeen tullen vaihtaa lennosta.

Halkaisuterien saatavuus on paljon heikompaa, kuin katkaisuterien. Halpatavarakaupoissa ei ole välttämättä lainkaan tarjolla halkaisuteriä. Asiaan erikoistuneilla verkkokaupoilla sen sijaan teriä on valikoimassa. Myös pienkoneiden myyntiin ja huoltoon erikoistuneissa kivijalkakaupoissa teriä on myynnissä. Yleisesti terät myydään kelalta ja tehdään tilauksesta sopivan mittaiseksi. Tämä onkin järkevää, koska markkinat ovat sen verran pienet. Ulkolaisista verkkokaupoista alkaa sitten löytymään erilaisia variaatioita enemmän, jos sellainen kiinnostaa. Leikkuu terän muotoja on muutamaa erilaista. Puhutaan Full chisel tai semi chisel teristä ja kenties muistakin. Niihin jos on kiinnostusta, voi lukea verkosta vaikka kuinka paljon. Oli terä sitten tyypiltään millainen tahansa, tärkeintä on sen huolto. Eli terä pitää olla kaikin puolin kunnossa, silloin sahaus sujuu.

Edellisessä artikkelissa käsiteltiin sahalaitokseen valittavaa laippaa. Valittu laippa määrittelee terän osalta aika paljon. Tärkein tekijä sahauksen onnistumiseen on vetolenkin paksuus. Mitä kapeampi vetolenkki, sen mukavammin terä puuhun uppoaa. Edellisessä artikkelissa todettiin, että pienehkön sahan järkevin vetolenkin koko on 1,3mm, jolla päästiin noin 16” -18” tuuman laippapituuksiin. Pienehköllä sahalla tarkoitan tässä 45 – 60 kuutioisia sahoja. Jos tarvitset pidemmän laipan, käytännössä joudut ottamaan samalla paksumman laipan, paksumman terän ja isomman sahan. Kaikki nämä maksaa rahaa.

Terän tilaaminen

Kun tilataan terää pitää tietää kolme asiaa:
– Vetolenkkien määrä
– Vetolenkin leveys
– Ketjujako

Kaiken tämän pitäisi löytyä laipan tiedoista:

Nyt kun terä ja laippa on valittu ja kenties hankittu, on tärkein kalusto ainakin tiedossa. Sahan valinnasta ei toki ole vielä ollut juttua, vaikka sitä on osin sivuttu aiemmin. Tietenkin saha määrittelee ainakin sen onko vetorissa vaihdettavissa, joten ehkä siltäosin menimme ”perse edellä puuhun”. Vaikka itse saha olisikin se ensimmäinen hankinta, on silti syytä pitää mielessä tämä laippa- ja teräasia jo sahaa ostettaessa. Seuraavaksi voisimme sitten pohtia sitä sahan valintaa. Myös terän huoltoa pitänee vähän avata. Itse olen mieltynyt yksinkertaisiin ja toimiviin juttuihin tässäkin. Se on kuitenkin oman artikkelinsa aihe.

Käyttämäni terät

Olen itse käyttänyt kahdenlaista terää, joita saa suomesta hyvin ostettua. Toinen on Stihlin PMX 3/8″ 1,3mm ja toinen Granbergin halkaisuketju, jossa on kahdenlaista erilaista hammasta. Granbergin teräketju on jenkkilässä hyvin suosittu ”Alaskan sawmill” tyylisissä sahalaitoksissa. Kokeilu Granbergillä oli pienoinen pettymys, joskin silloinen sahaus setup oli typerä. Silloinen setup sisälsi Stihl 261 sahan, Puuilon ”alaskan sawmill” tyylisen ohjaimen, 20″ laipan ja 1,6mm Granbergin halkaisuterän sekä erittäin huonon työergonomian. Se kokeilu päättyi hyvin lyhyeen. 50 kuutioinen saha, vaikkakin hyvin tehokas ammattimalli, ei toimi noin paksun terän kanssa. Kyllä sillä sai sahattua, mutta niin hitaasti, että hermot menee. Tämän ja monen muun tekemäni huonon kokeilun haluan muiden välttävän. Koko homma voi jäädä, jos ensimmäinen setuppi on huono. Granbergin terä ansaitsee kyllä toisen mahdollisuuden isomman sahan ja paremman ergonomian kanssa. Parhaaseen tulokseen olen päässyt Stihl PMX -terällä, joka teroitetaan 0 asteen kulmaan ja purupiikki hiotaan noin 0,6mm lastulle. Purupiikistä ja muusta sitten myöhemmin. Tuo 0 asteen kulma on syntynyt lähinnä laiskuuttani. Sähköisillä teroistuslaitteilla, halvoillakin, nollan asteen terotus on äärimmäisen helppo tehdä. Terän saa huippukuntoon minuutissa. Nollan asteen kulma ei lähde hakemaan sivulle yhtään ja jälki on parhaimmillaan parempaa, kuin kaupasta ostetulla sahatavaralla. Uudella PMX -terällä ei jälki ole yhtä hyvää, mutta se selittynee lähinnä sillä, että purupiikki on uutena isompi, kuin 0,6 mm. Tällöin terä on agressiivisempi, mutta tämä näkyy sitten jäljessä.

Lopuksi joitan kuvia sahatavarasta

Lautaa ja lankkua

Laudan pintaa

Nelituumaista hirttä, noin 3,6 – 4 metristä

Asiaa laipoista tukin halkaisussa

By sawman

On 13.10.2024

In Sahalaitos

Laippojen sopivuus eri sahoihin

Laippoja on ainakin kahta erilaista. Toiset sopivat Stihlin sahoihin ja toiset Husqvarnan sahoihin. Muut merkit käyttävät pääsääntöisesti Hussen tyylisiä laippoja. Ero näissä on lähinnä öljyreijän sijainti. Väärällä laipalla teräketjuöljy ei pääse terälle saakka. Voi olla että muitakin eroja on, mutta niistä ei sen enempää tarvitse välittää. Riittää, että tietää oman sahansa merkin ja mallin ja ostaa siihen sopivan laipan. Jos sopivasti sattuu, sahassa saattaa olla valmiina sopivan mittainen laippa valmiina. Laippa kestää käytössä uskomattoman ajan, ellei sitä jotenkin väärinkäytä.

Vetorissa määrittelee laipan ja terän ketjujaon

Laipan valinta taisi kuulostaa vähän liiankin helpolta edellisen perusteella. Oikeastaan siihen vaikuttaa tosi moni tekijä. Aloitetaan vetorissasta. Osassa sahoista, lähinnä isommissa ja kalliimmissa malleissa vetorissan voi vaihtaa. Halvemmissa vetorissa on osa keskipakokytkintä, joten sen vaihtaminen on haasteellisempaa. Nämä sahat on yleensä myös niin pieniä, ettei niillä järkevästi voi halkaisusahausta tehdä. Vetorissa sijaitseen keskipakokytkimen jommalla kummalla puolella. Niissä sahoissa, joissa vetorissa on ulkopuolella, vaihto on yleensä paljon helpompaa. Ensimäiseksi kannattanee tarkistaa sahan alkuperäisen vetorissan tyyppi. Pääasiassa tyyppejä on 3/8 tai .325(voi toki olla joku muukin). Kyseessä on siis myös ketjujako samalla. Kumpaankin tyyppiin löytyy sekä laippoja, että: ketjuja hyvin. Tyypin pystyy päättelemään sahan alkuperäisestä laipasta, mikäli siihen on jotain speksejä kirjattu. Laippa on siis valittava tämän vetorissan mukaan tai toisinpäin. 3/8 vetorissalle käy vain 3/8 laippa. Tai siis joo, väärän laipan toki sahaan saa kiinni, mutta miten valitset terän, jos moottorisahan vetorissa ja laipan kärkipyörä ovat eri jaolla?

Laipan pituus

Kun alkuperäinen vetorissa on selvitetty, lähdetään tutkimaan laippojen muita ominaisuuksia. Laipan pituus on ehkä kiinnostavin seikka halkaisusahauksen ollessa kyseessä. Pituuden käytännössä määrittelee suurin mahdollinen tukin halkaisija. Myös sahalaitoksen tyyppi vaikuttaa valintaan. Kaikki sahalaitokset syövät osan laipan pituudesta. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Tämä on kuitenkin otettava huomioon laipan valinnassa. Kannattaako siis ostaa varmuuden vuoksi vähän liian pitkä laippa, jotta saa suurimmatkin yksittäiset tyvitukit sahattua? Vastaus on: EI! Pidempi laippa syö sahan tehoa aina enemmän kuin lyhyt laippa. Sen lisäksi pidemmät laipat ovat paksumpia, kuin lyhyet. Näin ollen myös terät ovat paksumpia. Paksumpi terä vie taas enemmän tehoa, kuin ohuempi. Itse olen pärjännyt 90 prosenttisesti 16” laipalla, silloin kun sahalaitos on laipan kärjestä avoin malli. Tämä tarkoittaa sitä, ettei laipan kärkeen tule itse sahalaitoksesta mitään kiinnityksiä. Lopuille 10 prosentille on sitten keksittävä jotain muuta.

Laipan paksuus

Laipan paksuudella terminä tarkoitetaan yleisesti teräuran leveyttä, ei siis fyysistä laipan paksuutta. Tietenkin, kun teräura levenee, myös laippa paksunee. Ohuimmat terät ja laippaurat ovat ovat 1,1 millisiä. Näitä on lähinnä hyvin pienissä polttomoottorisahoissa ja akkusahoissa. 1,1mm pisimmät laipat taitavat olla 14” pitkiä. Lisäksi en ole nähnyt missään myynnissä halkaisuketjua tälle uraleveydelle. Seuraava koko on 1,3 mm. Täkä kokoa käytetään nykyään jo jopa ammattisahoissa. Suhteellisen pienikokoisen sahan laipaksi pidän tätä kokoa ainoana varteenotettavana leveytenä tukin halkaisussa. 1,3mm uralla olevat laipat ovat maksimissaan 16” – 18”. Seuraavat koot ovat 1,5mm ja 1,6mm. Nämä koot ovat jo sen verran rajuja, etten niitä ainakaan mihinkään 50 -kuutioseen sahaan enää laittaisi. Olen siis kokeillut ja todennut, että neljän tuuman lisäys laippaan tarkoittaa ketjuleveyden kasvamisen myötä ehkä jopa sahausnopeuden puoliintumisen. Vaikkei tämä mikään nopeuslaji olekaan, niin homman mielekkyys katoaa kyllä täysin, jos sahausnopeus menee olemattomaksi. Jos on tarkoitus sahata hyvin suuria puita, on oltava myös saha sen mukainen. Riittävän suurella ja tehokkaalla sahalla ei taida olla niin nuukaa, kuinka leveää terää se pyörittää.

Laipan tekniset tiedot:

– Pituus ( kuinka leveätä tukkia aiot halkaista)

– vetolenkkien määrä (auttaa valitsemaan oikean pituisen terän)

– ketjujako (vaikuttaa sahan vetorissan ja teräketjun valintaan)

– ketju-uran leveys (määrittelee käytettävän terän vetohampaan leveyden)

Laipan tyyppimerkinnät

Ajatuksia harrastesahurin sahalaitoksista

By sawman

On 12.10.2024

In Sahalaitos

Miksi sahata itse tukkeja?

Jos tarvitset lautaa, sitä saa kaupasta, ilman suurta hikeä. Jos sinulla on itsellä metsää ja paljon sahattavaa, löytyy erilaisia kenttäsahayrittäjiä lähes joka pitäjästä. Näiden hintataso on suhteellisen edullinen, joten sen vuoksi ei oikein mikään sahalaitos ole kannattavaa hankkia itselle. Taloudellisesti katsottuna tällainen kotitarvesahaus ei siis liene kovin kannattavaa oikeastaan juuri missään tapauksessa.

Otetaan olettama, että on kymmenkunta tukkia. Sellaisen määrän takia kukaan sahuri ei tule pihaasi, eikä se olisi mitenkään kannattavaa kenenkään kannalta. Voi tietysti tehdä ne polttopuuksi, katkoa ja halkoa. On kuitenkin niin, että kaikenlaista sahatavaraa tarviitaan kohtalaisen usein. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Eikö olis mukava tehdä namä kymmenen tukkia sahatavaraksi, jota voi myöhemmin käyttää eri näköisiin tarpeisiin. Lisäksi säästyt halkojen halkaisulta. Tukista tulevat pintapuut kuivuvat polttovalmiiksi sellaisenaan. Riittää kun jossain vaiheessa katkot ne sopivan mittaiseksi.

Omalla kohdallani omatoimisen sahauksen syyt löytyvä hirrenveistoharrastuksesta. Valmiin pelkatun hirren metrihinta vaihtelee 10-50 euron välillä. Toisaalta tukin kuutiohinta on reilusti alle satasen. Lasketaanpa vähän. 30 sentin keskivahvuisen 4 metriä pitkän puun tilavuus on noin 0,28 kuutiota. Satasen kuutiohinnalla tukin hinta on noin 28 euroa. Tuon vahvuisesta puusta saa helposti kuusituumaista hirttä, ehkä vahvempaakin. Sellaisen hirren metrihinta on 22:den 26:den euron välillä per metri. Eli nelimetrinen hirsi on hinnaltaan satasen luokkaa. Toisinsanoen sahatessasi tukin molemmilta syrjiltä pinnat pois, tienaat noin seitsemän kymppiä. Yhtäkkiä sahaaminen alkaakin tuntua kannattavalta. Tuohon sahaukseen menee kaikkine toimineen ehkä 20 minuuttia. Kohtuullinen tuntipalkka, eikö? Ei tämä nyt tietenkään niin auvoista ole. Pitää tietenkin laskea sahalaitoksen hankintahinta, polttoaineet, terät jne. mukaan. Uskaltaisin väittää, että pienimuotoisessa hirrenveistossa tämä kannattaa. Saunojen, laavujen, liitereiden ja muiden pikkurakennuksien tekoon tuon kokoluokan hirsi juuri riittää, eikä suurempia hirsiä enää juuri jaksa käsipelillä edes liikutella.

Minkälainen sahalaitos?

Tarvittavan puutavaran pituus on ehkä oleellisin määrittelevä tekijä sahalaitosta valitessa. Puutavaran pituuden kasvaessa myöskin vaatimukset sahalaitoksen jäykkyyden ja tukevuuden osalta kasvaa. Myös erilaiset mittavirheet alkava kertautua pituuden kasvaessa. Jos sinulla ei ole tukkien siirtämiseen tarvittavaa kalustoa, rajaa jo se tukin mitan kohtuu lyhyeksi. Käsipelillä ei kovin suuria tukkeja mihinkään siirrellä. Erilaiset taljat ja muut ovat todella hitaita ja hankalia. Ainoa tapa tässä tapauksessa on sahata tukit paikallaan, jolloin itse sahalaitoksen tulee olla kevyt. Kevyt ja tukeva eivät välttämättä ole samassa paketissa, joka johtaa siihen, ettei kovin pitkiä tukkeja voi sahata, ellei niitä saa siirrettyä tukevammalle alustalle. Yhteenvetona pituudesta: Jos on olemassa tarve pitkälle sahatavaralle, järjestelmän hinta kasvaa eksponentiaalisesti. Pitkä tukki, johtaa kuljetuskoneen tarpeeseen ja hyvälaatuiseen kalliiseen sahalaitokseen. Hirrenveiston osalta pitkät hirret vatii myös veistovaiheessa koneellista nostovoimaa. Tästä syystä keskityn tässä lähinnä kohtuullisen lyhyen puutavaran tarpeisiin.
Toinen kysymys on, sahataanko tukit metsässä paikallaan, vai siirretäänkö ne sahalaitokselle. Jos tukit sahataan paikallaan, raskaat siirtelyvaiheet jää pois. Toisaalta siirrettäviäkään sahalaitoksia ei saa välttämättä toimimaan kunnolla todella epätasaisessa tai pehmeässä maastossa. Raskaita puita sahatessa alusta ei voi antaa periksi, ettei sahalaitos väänny propellin muotoon. Milli propellia sahalaitoksessa on milli propellia sahatavarassa. Metsässäsahaamisen vaihtoehdoiksi jää oikeastaan vain moottorisahaan kiinnitettävät sahalaitokset, kuten Alaskan sawmill ja Logosol timberjigg tyyliset laitteet. Alaskan sawmill tyylistä laitetta olen kokeillut. Siitä joskus myöhemmin.

Sahauksessa tärkeimmät huomioon otettavat asiat

Puhuttaessa sahalaitoksista, tulee ensimmäisenä mieleen itse sahauslaite. Oli sitten kysymyksessä vannesaha tai jokin moottorisahaan perustuva sahalaitos. Vannesashaan en ole perehtynyt, mutta moottorisahalaitoksen ominaisuuksista tiedän jo jotain. Oman, jo jonkinlaisen kokemuksen perusteella kenttäsahauksessa korostuu kaksi asiaa.

Ensimmäinen on terä. On aivan sama, mitä muuta kalustoa on käytössä, mikäli terä on työhön sopimaton tai tylsä, hommasta ei tule mitään. Terä on huollettava käytännössä jokaisen tukin jälkeen. Mikäli työtä jatketaan, alkaa energia muuttua lähinnä lämmöksi. Tukkeja katkottaessa, pikkuisen tylsällä terällä saa aikaan jotain, mutta halkaisussa terä pitää olla just eikä melkein. Halkaisussa käytettävät terät ovat teroituskulmaltaan aika tavalla erilaisia, kuin katkaisussa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, vaan terässä on paljon muitakin juttuja, mitkä vaikuttavat sahausnopeuteen ja työn jälkeen. Tämä teräasia on varmasti oman artikkelin arvoinen.

Toinen lähes yhtä tärkeä asia, terän ohella on työergonomia. Netissä on lukuisia videoita, joissa sahuri pahimmillaan konttaa sahan perässä. Tälläisellä sahaustavalla ei taatusti sahata sataa tukkia laudoiksi tai lankuiksi. Jo yhden tukin jälkeen alkaa kypsyä kovinkin sahuri. Olen itse tehnyt molempia, sekä kontannut sahan perässä, että sahannut toista sataa tukkia. En tosin samalla järjestelyllä, enkä samalla kertaa. Jos rakennat sahalaitoksen itse, mieti tätä ergonomia-asiaa. Jos käytät jotain moottorisahaan kiinnitettävää ohjuria, rakenna pukit ja jonkin sortin tukkinostin.

Stihlin korjausta

By sawman

On 12.10.2024

In Sahat

Stihl 261 ampuu tulpan taivaan tuuliin

Luottosahaan alkoi tulla kiusallinen ongelma noin vuosi sitten. Ensin tämä tapahtui harvakseltaan, sittemmin jatkuvasti. Kesken sahauksen kuuluu ”plot” ja tietenkin saha sammuu. Jostain foorumeilta luin, että kakskuusykkösen tyyppivika tämä. Tähän on sanottava, että ennen ensimmäistä tulpan lentämistä oli sahalla sahattu jo satoja ja satoja tankillisia. Ei voida siis sanoa, että vika tuli vähän käytettyyn sahaan. Tulpan pystyi kiertämään kyllä kiinni, mutta kierre tuntui todella löysältä koko matkan. Meni siis purkuhommaksi.

Ensimmäisenä on sahaa purettava sen verran, että sylinterin saa irti. Etukahva, pakoputki ja kaasutin on irrotettava. Pakoputki on kiinni neljällä pultilla, jotka saa irti suhteellisen kivuttomasti. Kaksi pulteista on piilossa sellaisten peltisten ”korkkien” takana. Kahva irtoaa suhteellisen helposti, joskin se on kiinni aika monella ruuvilla. Lisäksi kahvan alaosan kanssa joutuu vähän taiteilemaan, jotta sen saa kammettua pois paikaltaan. Tässä apukäsistä ei ole haittaa. Kaasuttimen irroittamiseksi on otettava ilmansuodatin irti. Ilmansuodattimen jälkeen kaasuttimessa on kaksi 8mm mutteria, jotka ovat syvällä poterossaan. Näiden irrottamiseen tarvitaan pitkä ja ohutrakenteinen hylsy. Tavallinen markettihylsy ei mahdu poteroon. Kaasuttimen imukaula on joustavaa kumia, joka on kiinni kolmella pultilla. Varsinkaan alimmaiseen pulttiin ei pääse käsiksi ennen kuin on irrottanut sylinterin. Kun sylinteri on irti sitä nostetaan muutama sentti, jonka jälkeen imukaulan saa irrotettua. Tämän jälkeen sylinterin voi irrottaa kokonaan.

A -koon tulpanreikä

Korjausta

Ensimmäinen korjauskikka oli kierteiden korjaussarja. Korjaussarjassa on pora/kierteytystappi, jolla tulpanreikä porataan ylikokokoon. Samalla tappi tekee uudet kierteet. Uusiin kierteisiin ruuvataan holkki, jonka sisäkierteet ovat alkuperäisen kokoiset. Tämä korjaus taisi kestää yhden tankillisen. Toimii varmaan jossain, mutta tässä tapauksessa ei ollut kikasta apua. Ei jatkoon. Seuraavaksi kokeilin A -kokoisen tulpan laittamista. Tulpan, jota käytettiin autoissakin joskus 80 -luvulla.

Jälleen uusi poraaminen ja kierteyttäminen. Näin suuren reiän tekeminen ja kierteyttäminen alkaa olla jo jonkin verran haastavaa. Joka tapauksessa tämä korjaus toimi joitain kuukausia, jonka jälkeen tulppa taas ampui ulos. Syy lienee heikosti onnistuneessa kierteiden teossa.

Alkuperainen mäntä. Kiinnileikkaamisen jälki näkyy selvästi

Tarvikemallin sylinterisarja

Lopulta vaihtoehdoiksi jäi, joko sahan hylkääminen tai uuden sylinterisarjan hankkiminen. Kuten kuvasta voi päätellä, oli jonkinasteinen kiinnileikkaaminen myös tapahtunut jossain vaiheessa. Alkuperäinen sylinterisarja ei tullut kysymykseen, sen korkean hinnan takia. Kiinalainen tarvikesylinteri laitettiin tilaukseen ja jäätiin odottamaan.

Kiinalainen sylinteri oli kyllä sopiva, mutta täysin eri näköinen, paljon korkeampi myös. Työnjälki tarvikesylinterissä oli ihan ok.Ei erinomainen, eikä hyvä, mutta ihan ok. Valmistustoleranssit ovat huomattavasti suuremmat tarvikesylinterissä, kuin alkuperäisessä. Mäntä tuntui aavistuksen väljältä jo uutena, verrattuna alkuperäiseen. Hinta tällä sarjalla oli 10-20% alkuperäisestä, joten jotain painoarvoa on sillekin annettava. Teknisesti sylinteri sopi paikalleen hyvin. Vain viimeinen sentti teki tiukkaa. Sylinteri ei tahtonut millään mennä pohjaan asti. Lopulta kuitenkin se istui paikallaan nätisti.

Kuten jo mainittua, oli sylinteri liian korkea, jotta sahaan olisi saanut ylemmän suojan kiinni. Kuvissa näkyy, kuinka sylinteriä on laskettu rälläkällä noin 5 mm matalammaksi. Sekään ei vielä riittänyt, vaan itse suojamuovia oli muotoiltava. Lopulta senkin sai kiinni. Vähän täytyy tosin käyttää voimaa. Pitää mainita, että uutta sylinteriä modattiin myös pakoaukon osalta jonkin verran. Pakoaukko oli alkuperäiseen sylinteriin haika paljon pienempi ja valujälki rosoisempi. Jos olisi viitsinyt, olisi sylinteriä voinut enemmänkin muokata, mutaa tälläkertaa mentiin aika lievillä muutoksilla.

Lopputuloksena tuli toimiva saha. Ei varmasti vedä vertoja uudelle, mutta toiminee ainakin varasahana. Käyntiinlähdössä ei ollut sanomista. Taisi lähteä toisella nykäisyllä. Toisinsanoen saha sai jatkoaikaa muutaman kympin panostuksella ja parin tunnin työllä. Ehkä kannatti, ehkä ei. Jää nähtäväksi, kuinka pitkään tämä korjaus kestää. Siitä sitten tulevaisuudessa.

Saha on historiansa aikana toiminut yleissahana sekä sahalaitoksen voimanlähteenä. Sahalla on halkaistu tukkia kilometrejä, joten säästelty sitä ei ole. Vaikka saha onkin isohko ammattisaha, ei se ole vielä sitä kokoluokkaa, mitä tukin halkaisuun vaadittaisiin. Halkaisussa ei niinkään teho ole ratkaisevaa, vaan vääntö ja kuutiot. Toki tälläkin on haljennut, mutta mukavuuden nimissä kuutioista olisi hyötyä. Sahalaitoksesta ja sen tulevista voimanlähteistä juttua myös tulevaisuudessa.

Uusi ja vanha sylinteri. Kuin yö ja päivä

Uusi sylinteri paikallaan. Sylinterin yläreunaa laskettu ja muotoiltu

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi